Jos tekee pahaa lukea tai nähdä kuvia mun viime talven huonosta ihosta kuvia niin skipatkaa mielummin kuin tulette haukkumaan :) Viime vuosi mun bloggaaminen oli vähän erilaista. En puhunut asiasta kertaakaan täällä, koska en kehdannut. Olin erilainen, kuin mitä annoin näyttää. Koin jotain todella itsetuntoa laskevaa, aknen. Tuo paha asia jota varmasti jokainen tyttö vihaa. Käytin 2011 marraskuusta - 2012 lokakuuhun monia kymmeniä tunteja pelkästään mun naaman muokkaamiseen kuvissa, olin siinä aika hyvä. Sain paremman mielen kun ehkä yksi osa elämääni jää pimentoon tästä asiasta. Nyt mun on aika tuoda asia esille ja rohkaista muitakin, siitä voi selvitä.
Miltä musta tuntui ? Sitä ei ehkä kovin moni tiedä. Tän kaikenhan aiheutti tunteet. Mulla oli juuri paljon riitaa poikaystävän kanssa ja mun iho ei tykännyt yhtään mun stressistä. Tunsin suurta ahdistusta sisälläni. En voinut kävellä ulkona ilman, että ajattelin näyttäväni rumalta. En kehdannut katsoa muita silmiin. Katselin vanhoja kuviani ja mietin miksi, miksi juuri minä. Muhun sattui. Joskus syynä 'en voi olla'- oli oikeasti, että en kehdannut nähdä. Piti käyttää kamalaa meikkikerrosta, josta en tykännyt yhtään, eikä sekään edes auttanut. En voinut olla iloinen, koska en tuntenut ikinä itseäni nätiksi tuon yli puolen vuoden aikana. Mulla tuli pakkomielle repiä mun naamasta kaikki ruvet koska ajattelin sen auttavan, eihän se nyt tietenkään mitään auta.
Miten muut suhtautuivat asiaan? Itkin monet päivät mun poikaystävälle kuinka ruma olin.
Itkettiin yhdessä ja Dani sanoi mulle, että olen kaunein tyttö
maailmassa. Dani kannusti mua ja yritti opettaa mua olla koskematta
naamaan. Välillä koko aihe suututti, kun ei meinannut tulla mitään
mistään. Kuitenkin Dani oli ainut joka näki mun naaman ilman meikkiä ja
uskalsin juuri ja juuri olla pimeässä oma itseni ilman meikkiä. Moni
ystävä sanoi ettei edes jälkeen päin huomannut mitään. Kuitenkin joka
kerta kun näin jonkun kaverin oli pakko aloittaa kertomalla miksi mun
naama näytti siltä kuin rutto olisi iskenyt ja se oli aina yhtä
surullista. Musta tuntui, että moni kuitenkin ymmärsi mua ja jaksoi
kuunnella kun puhuin ongelmistani. He eivät välittäneet vaikka näytinkin
siltä mitä olin. He tiesivät, että parantuisin ja jaksoin itsekkin
melkein aina uskoa. Kysyin monesti, eihän mun naama näytä niin pahalta? Ystävät sanoi että ''ei todellakaan, olet kaunis !'' <3 Harmi vaan, että itse en uskaltanut kaikkia hyviä ystäviäni nähdä tuona pitkänä aikana,
koska pelkäsin heidän katsovan mua oudoksuen. Pelkäsin myös nähdä muita
poikapuolisia ystäviä, koska luulin heidän ajattelevan mua rumaksi.
Eihän mua kukaan koskaan haukkunut, kannusti vain <3 Pari kertaa
blogissa tultiin kysymään miksi muokkaan noin paljon naamaa, tässä ehkä
pientä vastausta
^^Puolet lääkepakkauksista ja resepteistä puuttuu kuvasta, koska olen heittänyt ne jo roskiin
Päätettiin perheen kanssa, että mun pitää päästä lääkärille. Mentiin siis yksityiselle ihotautilääkärille. Mulla huomattiin heti akne, yliherkkä iho ja ahdistuneisuus. Mulle määrättiin parhaimmillaan 6 eri pilleriä syötäväksi päivässä ja erilaisia voiteita (avitcid, fucidin). huh. Mä söin niitä ja ei tuntunut auttavan millään. Menin uudestaan ja yhä uudestaan käymään lääkärissä ja sain vahvempia lääkkeitä kuten Tetralysal, antibiootti. Söin 4 kuukautta antibiootteja ja ihoni alkoi kuivua ja lähteä pois, se oli inhottavaa. Pikkuhiljaa opin olla koskematta naamaani ja söin joka päivä ahkerasti lääkkeitä. Musta tuntui kuin olisin ollut lääkepöllyissä lopputalven, kun olin syönyt antibiootteja hullun kauan kaksi kertaa päivässä. Antibioottia syödessä en saanut joinakin aikoina syödä maitotuotteita, aiheutti punoitusta, ihon lähtöä, enkä saanut olla auringossa. mahdollisia sivuoireita oli pahoja mm. itsetuhoisuuden ajattelu, silmissä näkyvät efektit ja jopa itsemurhan teko??? Luin ihan kauhuissaan, että mitä mulle oikein syötetään. Helmi-maaliskuussa mun iho oli pahimmillaan, mutta sitten tapahtui ihme. Lääkkeet alkoivat tehota!! Voi sitä ilon päivää kun viikko viikolta iho alkoi mennä parempaan kuntoon. Kesäkuun lopussa sain lopettaa antibiootit vihdoin ja iho näytti taas paljon paremmalta. Tietysti mun naamassa oli kymmeniä arpia. Käytin vielä vahvaa voidetta ja Kestine-nimistä lääkettä (jota mun pitää syödä vielä puoli vuotta). Kesäloman lopussa mun iho näytti jo todella hyvälle ja olin vihdoin iloinen. Kunnes syys-lokakuussa mun leuan seutu meni taas todella huonoon kuntoon. Mietin että mikä ihme tähän auttaisi. Lopetin vahvan voiteen käytön ja otin omat kotikonstit ja putilot käyttöön. Alle kuukausi meni ja tässä nyt ollaan, ylpeänä ja kauniina :-)
^^Tällä hetkellä käytössä olevat tuotteet
Jokainen joka potee
samaa, omasta mielestä inhottavaa asiaa tällä hetkellä, muistakaa te
olette kauniita!! Ette saa unohtaa omaa rakasta itseänne joka
taistelee koko ajan. Kannattaa mennä heti aknea havaitessa yksityiselle
lääkärille! Mun Kela korvasi lääkärikäynnit, onneksi, muuten olisi
tullut todella kalliiksi. Huomasin ettei kotikonstein aknesta tai
huonosta ihosta pääse millään eroon. Uskaltakaa puhua muille asiasta, se
on ihan luonnollista monelle tytölle ja pojalle. Minä olin yksi niistä
joka koki tämän kaiken ja voin sanoa, että kaikesta huolimatta voin
sanoa, että tuo aika kasvatti eniten. Osaan arvostaa älyttömästi mun
hyvää naamaa nytten vaikka siellä muutamia arpia onkin muistuttamassa
kaikesta! Mulla oli aina pieni positiivisuus ja hymy mukana joita en
unohtanut.
Kysykää ihmeessä jos on jotain kysyttävää ja kertokaa omia kokemuksianne mikäli haluatte :)
Ja anteeksi etten löytänyt yhtään kuvaa ihostani ilman meikkiä tuosta aknesta!
Kysykää ihmeessä jos on jotain kysyttävää ja kertokaa omia kokemuksianne mikäli haluatte :)
Ja anteeksi etten löytänyt yhtään kuvaa ihostani ilman meikkiä tuosta aknesta!
