3/30/15

whats going on

Hei taas :) Jos et jaksa lukea pitkää stooria mun terveydestä niin skippaa mielummin, kiitos!

Me viimeksi jäätiin vähän miettimään mun olotilaa ja sille löytyi aika pian syy. Aloitetaas ihan alusta ja tarkemmin. Mulla alkoi melkein pari viikkoa sitten rintakipu joka oli hyvin erilaista, kuin esim. stressin aiheuttama rintakipu. Sitä kesti kolme päivää ja mittasin itse sykkeeni ja huomasin senkin olevan huomattavan korkea levossa. No, en sitä sitten sen koommin ajatellut, koska muualle ei koskenut eikä ollut flunssaakaan. Menin perjantaina reippaalle kävelylenkille ja pihalla oli kylmä tuuli josta valitin vähän väliä. Olin koko lenkin ajan hyvin kylmissäni vaikka hiki tulikin ja tunsin rintakivun koko ajan, jäi vähän jännä, mutta silti hyvä fiilis lenkistä. Menin lauantaina vielä töihin ja siellä tunsin vain vielä saman rintakivun. Samana päivänä mulla alkoi kuume, se oli aluksi alhainen, mutta lähin heti hakemaan saikkua päivystyksen kautta. Päivystyksessä istuessa mun kuume alkoi nousta hyvin nopeasti, kun pääsin lääkärille se olikin jo yli +39. Tehtiin kipujen takia monia testejä, influenssa, sydänfilmi, verikokeet yms. Keuhkot ainoastaan kuunneltiin. Ei löytynyt mitään "erikoisempaa" paitsi tulehdusarvot vähän koholla. Saikkupaperi käteen ja kotiin lepäämään.  
En tiedä oliko lenkki se ainoa syy mikä laukaisi kuumeen, koska ehkä pari kertaa aikaisemminkin olin kevätsäässä huidellut vähän liian kevyissä vaatteissa ja siitä on myös vain kuukausi, kun olin flunssassa viimeksi ja mielestäni parannuin siitä täysin, että en usko tämän tulleen jälkitautinakaan. Saattoi olla että lenkki oli vain se viimeinen pisara joka laukaisi taudin. Who knows...

Tää on ehkä vähän kovasti väitetty mutta totta, mun elämän hirveimmät 7 päivää oli edessä. Ensimmäisinä päivinä ajattelin, että okei nyt mä sairastan nopeasti tän kuumeen pois, koska normaalisti se kestäisi pari päivää. Kuume nousi oudon tasa-aikaisin välein, kolme kertaa päivässä +39 asteeseen. Hotkaisin kuumeen ollessa huipussa särkylääkkeen, jonka jälkeen alkoi levoton olo, kuumotus ja pyöriminen. Mitä öihin tuli, nukuin parin tunnin levottomia pätkiä, yöt oli ehdottomasti hirveimpiä. Päivisin mä en myöskään saanut nukuttua, koska sydän löi tuhatta ja sataa ja mä olin tuskissani. 3 päivän kuumeen jälkeen mun olotila alkoi heikentyä nähtävästi, en pystynyt syömään, mua vaan itketti ja seinät tuntui kaatuavan päälle. Lisäksi mä olin alkanut yskiä jo ensimmäisinä päivinä, mutta yskimisellä ei ollut apua, koska mitään ei lähtenyt liikkeelle. Silti, mä pysyin visusti makaamassa sohvalla.  Mä en halunnut nähdä tuttavia, koska en halunnut kellekkään samaa tautia, joten mulla oli vähän vaikeuksia olla yksin kotona. Neljäs ja viides päivä oli yksi hirveimmistä, kuume tuntui olevan oikein juurtunut muhun, mä olin ihan loppu ja heikko. En voinut uskoa, miten noin nopeassa ajassa pystyy mennä tuollaiseen kuntoon...

Sain lääkärille ajan ja kappas, tulehdusarvot oli 105. Selvisi heti, että keuhkokuume se on. Olin lukenut taudista aikaisemmin ja poikaystävällä on ollut myös keuhkokuume, ei mitään mukavia kokemuksia. Mulla meinasi tulla itku siellä lääkärillä käydessä, mutta hyvä, että syy selvisi näinkin pian. Yleensä ennen keuhkokuumetta on keuhkoputkentulehdus tai paha flunssa yms, mutta mulla diagnosoitiin ensimmäiseksi jo keuhkokuume. Sain antibiootit, jotka eivät kylläkään auttaneet. Edelleen järkyttävää kuumeilua ja yöt oli yhtä painajaista. 

Perjantaina sain uudet antibiootit, onneksi pelkällä lääkärin soitolla, ettei tarvinnut lähteä jonottamaan mihinkään. Mä tiesin tarkalleen minä aikoina kuume aina tuli, joten pientä toivoa herätti, kun iltakuume oli myöhässä. Olin porukoilla lepäilemässä ja kiva päästä näkemään muita ihmisiä ja eri ympäristöön, alkoi se oma pieni kämppä jo tuntumaan sairasluolalta. Tietenkin tartuntavaara edelleen ja olin varovaisena ja yskin muualle. Kotiin päästyä se kuume alkoikin, kovana, mä vaan itkin ja olo oli taas mitä heikoin. Poikaystävä käski mun soittaa päivystykseen, mutta olin yhtäkkiä tuskissani vain sammunut sohvalle särkylääkkeen oton jälkeen. Heräsin yöllä ja kuume oli poissa, kapusin sänkyyn ja pysyin sielä aamupäivään asti. Vaikkakin yhdessä välissä yötä yskin kuitenkin niin paljon, että oli pakko käydä oksentamassa. Tämä yö oli ensimmäinen viikkoon jolloin sain nukuttua "kunnon unet", vähän levottomat, mutta silti ensimmäinen kuumeeton aamuyö!

Lauantaina kuume oli laskenut ja huippulukemat oli vain 37,7, mulla oli enimmäkseen alilämpöä. Olo oli kuin uudestisyntynyt. Kuumeputki loppui, se loppui vihdoin ja mä hymyilin pitkästä aikaa. Tosiaan mulle ei aikaisemmin ollut maittanut ruoka ja laihduin 5 kiloa viikon aikana minkä myötä oli lääkkeiden lisäksi lisä pyörrytystä. Mutta tänä lauantaina mun alkoi tehdä mieli lämmintä ruokaa pitkästä aikaa. Lauantai-sunnuntai välisenä yönä mä nukuin tosi hyvin, 12 tuntia ja tunsin ensimmäistä kertaa kunnolla väsymyksen, koska syke oli laskenut vähän.

Sitten päästäänkin eiliseen. Täysin kuumeeton päivä, ruoka maittoi ja tottakai lepäilin niinkuin muinakin päivinä. Näin myös piiiiiiiitkästä aikaa poikaystävää, vitsit että olikin ikävä, mutta vältettiin jopa halaaminen ja kateltiin telkkua sekä vaihdettiin lisää kuulumisia. Oli tosi hyvä fiilis, mutta toivon ettei hän saanut mitään tartuntaa multa, vaikka olihan kuume jo poissa enkä yskinyt tuona aikana ollenkaan.

Uusi viikko uudet kujeet, okei no soitin tänään aamusta vain uutta saikkua hakeakseni, mutta päädyinkin lisätutkimuksiin ja lääkärin arvioon, hyvä niin. Sain kuulla lisää taudista ja mulla ei ole asiaa takaisin salille vielä pitkään aikaan, toisin sanoen, koko huhtikuu pitäisi ottaa iisisti. shit. Tiiättekö millainen kolaus toi on aktiivisesti urheilua harrastavalle? - Tosi kova. Mutta näillä mennään ja mun terveys on kaikkein tärkein, eikä edes tulevan pääsiäisen menetetyt tuplapalkat olisi korvanneet mun terveyttä, jos se olisi kokenut pahoja muutoksia. Urheilun kannalta harmittaa vietävästi, että alkuvuodesta tuli tehtyä niin hyvää, näkyvää tulosta salilla ja nyt todennäköisesti ne tulokset lipuvat olemattomiin. Takapakkia siis roimasti :( Lääkäri kertoi myös kuinka vakavasti tämä tulisi ottaa ja vaikka tuntuisi paremmalta (niinkuin nyt tuntuu) niin erilaiset oireet voivat jatkua jopa kuukauden. Kävin myös keuhkoröntgenissä, aikas rajua katsoa omia keuhkoja ruudulla, vielä kun ne näyttivät pahalta. Vasemmalla puolella laajemmalle levinnyt tulehdus ja oikeallakin puolella paljon pieniä pesäkkeitä, kuva painui mieleen hyrr... Sairaslomaa töistä vielä viikko. Tällä hetkellä ollaan siis tässä pisteessä oottamassa, että soittaako lääkäri tarvittavasta antibiootin vaihdosta (vaihdetaan jos ei olla menossa parempaan päin) vai jatkanko rauhassa tämän kuurin loppuun. Kunhan nyt ei suonensisäisesti tarvitsisi mennä antibioottia ottamaan, niin mä pärjäilen kotona. Olotila on nyt hyvä, vaikka tunnen kuinka tukossa keuhkot on, yskä on limaista ja huimaa jatkuvasti. 





EDIT 22.16/ Lääkäri vaihtoi keuhkokuvat nähtyään mun antibiootit kolmannen kerran. Aloitin tänään siis taas uuden antibiootin ja saa nähdä mitä kroppa sanoo tästä, alkoi ainakin heti kova huimaus ja väsymys. Nyt sen tulehduksen pitäisi kuulemma vihdoin lähteä.

Että sellaista... Ei mun pitänyt näin henkilökohtaista kertomusta kirjoittaa, mutta tulipahan nyt rustattua, mitä salattavaakaan tässä on. :) 

Ihanaa viikonalkua kuitenkin toverit <3

Untitled

11 comments:

  1. Voi että mikä sairauskierre! Olo mahtaa olla lievästi sanottuna todella heikko :( Toivon sulle pikaista paranemista ja lepäilet nyt kunnolla itses terveeksi, urheilla ehtii myöhemminkin! :)

    ReplyDelete
  2. Anonymous3/30/2015

    voi ei tsemppiä! itekkin sairastin alkuvuodesta keuhkokuumeen, nii voin kyl täysin samastua tohon oloon.. ja vast nyt on alkanu kunto palailla, mut kyllä se siitä, kun vaa jaksaa ootella nii liikunta tuntuu sit lopulta tositosi hyvälle :) ihan kamala tauti, mut kyl se siitä, paaaljon voimia ja pikasta paranemista! <3

    ReplyDelete
  3. Voi ei, ei kuulosta kivalta sitten yhtään. Koitahan parannella kaikessa rauhassa, tsemppiä sulle taudin kukistamiseen! :)

    ReplyDelete
  4. Ei vitsi, aika hurjan kuuloista settiä :( Paranemisia!

    ReplyDelete
  5. hurjalta kuulostaa, nyt kannattaakin ottaa ihan rauhassa ! paranemisia<3

    ReplyDelete
  6. Voi Ira!! Paranemisia <3 Itse sairastin mononukleoosin viime marras-joulukuussa, ja tää sairaskertomus kuulosti tosi tutulta siksi. Kyllä se kuume vaan voi viedä ihmisen aika pohjamutiin saakka.. Onneksi nyt on sulla antibiootit kohdillaan ja toipuminen saa alkaa!

    ReplyDelete
  7. Voi eikä kuulostaa niin kauhialta!! :( Mä en oo onneks ikinä ollut keuhkokuumeessa, enkä toivottavasti siitä ikinä joudu kärsimään. Sen verran hirveitä kokemuksia kuullut :/ Tommoset korkeet kuumeet on jo pelkästään muutenki jotain niin hirveetä ku ei pysty tekemään mitään ja olo on ku onkimadolla.. Tsemppiä sulle ja toivotaan että antibiootit puree nyt!! Ja Kyllä sinne salille ehtii sitten kun on kunnolla parantunut :) Sä oot nytkin jo niin hyvässä kunnossa, että tuskin sitä takapakkia ihan kauheesti tulee. <3

    ReplyDelete
  8. O-ou, pikaista paranemista ja onneksi syy lopulta sunkin sairasteluun löytyi! Mulla määrättiin ensin myös väärät antibiootit kun ei tiedetty vaivan syytä, joten jouduin sitten syömään kahta kuuria saman aikasesti, oli niin turhauttavaa syödä kerralla 3-4 pilleriä kun nestettäkin meni alas pahimmillaan päivässä vaan 2dl... Eilen olo tuntui niin hyvältä kun kipulääkkeet meni suoraan suoneen eikä tajunnu oikein mistään mitään nukutuksen ja leikkauksen jäljiltä(mutta ne kivut tänään...), toivotaan että sun antibiootit nyt kuitenkin tepsii eikä tarvitse mennä suonensisäisesti kuitenkaan niitä mennä ottamaan, kun ei se sairaala ikinä kiva paikka ole :( Tsemppiä tosi paljon, kyllä ne treenit odottaa :) (samaa tässä hoen koko ajan itselleni, kun kävely olkkariinkin alkaa väsyttämään :D)

    ReplyDelete
  9. Tosi ikävää tuo sairastelu, toivottavasti voit pian paremmin! Jos opiskelu- ja urajutut on kiinnostavaa luettavaa saikulla, hyppää kyytiin:
    http://www.lily.fi/blogit/40-hours-and-counting

    ReplyDelete
  10. Kiitos kaikille yleisesti kommenteista, ne piristi mun saikkupäiviä ja nyt voidaan jo paljon paremmin ! <3

    ReplyDelete
  11. Anonymous6/27/2015

    voi ei :( mullakin oli keuhkokuume vähän alle vuosi sitten. tauti alkoi vieläpä reissussa, italiassa..

    ReplyDelete

Hyvä lukija, en julkaise blogissani asiattomia tai liian loukkaavia kommentteja. Tämän myötä kaikkien on mukavampi vierailla blogissa, kiitos :)