10/5/15

KUULUMISIA (nielurisaleikkaus)

Heippa ja kivaa maanantaita sinnekkin puolelle! Mä heräilin tänään aikaisin. Niin aikaisin, että auton lasit piti raapata...pakkasta, nyt jo? Tein aamupalaksi banskulettuja ja kävin läpi kuvakansioita, siinä menikin kaksi tuntia karsia turhia kuvia. Ehkä koin myös pienen järkytyksen, sillä mulla on jonkun verran kuvia julkaisematta elo-syyskuulta. 

Mä ajattelin tulla kertomaan mitä mulle tällä hetkellä kuuluu. Samalla saan julkaistua viimeisiä kesäfiilistely kuvia. Mä olen rakastunut poolopaitoihin, oli se sitten neule, toppi, pitkähihainen, niin mä tykkään! Tää punainen paita sopi hyvin juuri värjättyjen tummien hiusten kanssa, haha mulle tulee mieleen aasialainen näistä kuvista.
  IMG_3980

Kuten moni varmaan tietää niin multa leikattiin 2,5 viikkoa sitten nielurisat. Mä voin kertoa vähän tarkemmin miten tuo prosessi mulla meni, koska jokaisella on varmasti erilaiset kokemukset. Älä kuitenkaan lue, jos et halua kuulla mitään ällöttävää... :-D

Mua jännitti ja pelotti tosi paljon sen jälkeinen aika, sekä itse leikkaukseen meno. Hyvinhän se leikkaus sujui ja paljon lähti suusta tavaraa :-D Heräilin tunti sen jälkeen, kun mut oli nukutettu. Kurkku tuntui aika kamalalta, enkä pystynyt kääntämään päätä kunnolla. Sain siinä sairaalassa iltapäivään asti ollessa juotua yhen lasin vettä ja mehua. Mä ajattelin silloin, että tästä tää alkaa... Pääsin 8 tunnin jälkeen kotiin ja purskahdin itkuun, kun pääsin poikaystävän auton kyytiin. Nieleminen sattui ja olo oli muutenkin aika hirvittävä. Poikaystävä pyysikin mua edes vähän näyttämään hymyä, mut sitä ei kyllä näkynyt pariin päivään :-D Sain onneksi vahvat lääkkeet mukaan ja parantuminen sai alkaa.

Seuraava päivä sujui hyvin. Lääkkeiden, etenkin panacodin ansiosta en tuntenut kauheaa kipua. Ajattelin vain, että kauhea nälkä. Ensinnäkin, leikkauksen jälkeen puhe kuullosti siltä kuin olisi perunapussi kurkussa. Kurkku eritti koko ajan ärsyttävää limaa. Mulla oli kaulan ja korvien alueelta imusolmukkeet ihan turvonneet. Oli kuumeinen olo. Korvia särki niin paljon välillä, että itku pääsi. Kun yritti juoda edes vettä, niin se jäi kurkkuun jumiin. Sain mä toisena päivänä juotua proteiinijuoman ja söin mehujäätelöä. Mehujäätelö auttoi eniten kurkkukipuun ja oli helpointa ruokaa, joo kyllä mä kutsuin sitä ruoaksi tolloin, kun vaihtoehdot oli vähissä. Ajattelin kuitenkin, että ei tää nyt niin kamalaa olekkaan.

Kunnes sitten kolmas päivä koitti. Leikkauskuoppiin muodostoi peitteet, niinkuin olisi koko kurkun alue olisi ollut pelkkää aftaa... Kuvitelkaa sitä kipua ja kirvelyä. Mä en edelleen saanu syötyä monipuolisesti, mutta vaalea paahtoleipä meni jotenkin. Mutta ruoan syöminen vihloi korvissa asti, niin pysyttelin hyvin vedessä ja proteiinijuomissa. Sain onneksi öisin nukuttua, mutta vesilasi piti olla ehdottomasti lähellä. Lääkkeet tuntui todella vahvoilta ja voin pahoin sekä mua pyörrytti koko ajan.
 
 Päivät 4-8 sujui kaikki samanlailla. Ne pahimmat päivät, johtuen uuden ihon muodostumisesta. Lopetin mehukeiton, banaanin, soseet ja smoothieitakaan en pystynyt juomaan, koska kaikki kirveli ihan älyttömästi. Kurkku tuntui, kuin siellä olisi ollut pientä avonaista palohaavaa täynnä. Joten kaikki hedelmää sisältävät jutut piti karsia. Nuo päivät oltiin aika paastolinjalla (vaaleaa paahtoleipää, jatkuvasti mehujäätä, vettä ja pieniä hörppyjä gainomaxia) ja huomasin sen siitä, että olisin voinut nukkua koko ajan. Nukuin kahdet yöunet putkeen. Ei auttanut, kuin purra hammasta sekä ottaa enemmän särkylääkettä. Siitäkös se huono olo tulikin, kun tyhjään vatsaan otti ison annoksen panacodia + särkylääkkeen kolmesti päivässä. Huhhuh. Noi päivät oli todella ikäviä ja mulla oli sellainen olo, että parannunko ikinä.

Tasan viikon kuluttua kipu hellitti. Kurkun iho oli suurimmalta osin uusiutunut, mutta siellä oli vielä ohut vaalea pinta. Vähensin lääkemäärää ja lopetin 9. päivänä kolmiolääkkeen. Sain taas syötyä vähän enemmän ja mehujäätelöäkään ei tarvinnut syödä jatkuvasti. Join paaaaljon vettä, vaikka se tuntui ikävältä, niin se helpotti kurkun parantumista ja vähensi kipua.
Päivä päivältä parempaan, kun siitä ensimmäisestä viikosta selvisi.

 Mä olin super onnellinen, sillä 1,5 vk päästä sain syötyä helppoa lämmintä ruokaa. Lopetin myös särkylääkkeet. Sain taas energiaa ja unentarvekin väheni! Ei siinä mennyt kuin pari päivää lisää ja söin jo kaikkea. Jes mikä fiilis oli, kun ajatteli, että selvisi tuosta kaikesta. Sain flunssan kaupan päälle, mutta sain sen aika hyvin taltutettua.

Nyt on kulunut sen 2,5 viikkoa. Saisin jo urheilla, mutta aloitan sen parin päivän päästä, sillä flunssa vaivaa vielä vähän. Kurkku on öisin hieman kipeä, mutta päivällä en tunne juuri ollenkaan mitään ikävää kipua. Iho on uusiutunut kokonaan ja kurkku näyttää erittäin siistiltä! Tää kokemus oli mulle todella rankka, mutta se oli nopeasti ohi. Nyt mä kestän varmasti paljon paremmin vastaavissa tilanteissa!

Mä menin leikkaukseen koska, jo pienestä pitäen lääkärit on pitäneet mun nielurisoja liian isoina. Niistä on ollut myös paljon haittaa: Ruoan syöminen oli välillä hankalaa, olin jatkuvasti nuhassa ja nielutulehduksia tuli useasti, mun hengittäminen oli ahdasta ja hankalaa (kuorsaus...). Nyt mun elämä tulee helpottamaan monella eri saralla, varsinkin hengittäminen on ihanaa!

Halusin kertoa tarkan tarinan, jotta muut saman tilanteen kokeneet voisi samaistua tähän kokemukseen. Haluan myös tsempata ja antaa empatiat muille leikkaukseen meneville. Se on oikeasti nopeasti ohi, kyllä selviätte siitä! Vaikka siinä 6. päivänä voi tuntua ihan hirveältä niin, se ei ole pysyvää, vaikka olo oli sitä luokkaa. Silloin auttoi poikaystävän kainalo ja saa ottaa enemmän särkylääkettä. Lisäksi mikä parasta, sai syödä jäätelöä niin paljon kuin sielu sieti, etenkin mehujää oli kurkulle hyväksi ;-) Osalla tutuista ei ole ollut kovia kipujakaan ja ovat voineet syödä kunnon ruokaa ensimmäisinä päivinä jo, mutta toinen ei taas kuukauteen... mutta se on niin yksilöllistä!

No siinäpä oli mun henkilökohtainen kokemus.

IMG_3944

Nyt on mukava palata takaisin normaaliin rytmiin, töihin, treeneihin sekä jopa kodin siivoaminen tuntuu kivalta. Hain taas kouluun ja lokakuu menee aikalailla pääsykokeisiin valmistautuessa. En kuitenkaan halua koulujutuista paljon enempää puhua täällä, ettei tule pettymyksiä! Eri asia tottakai sitten, jos pääsen kouluun. Haluaisin kuitenkin päästä eteenpäin, sillä kolme vuotta on kulunut aika samanlailla töitä tehden. Kaipaan muutosta!

Olen innostunut älyttömästi syksypukeutumisesta ja luonnon ruskasta. Kahvittelu ja kynttilöiden polttaminen on tullut jo kuvioihin. Ihana syksy. Syksyjuttuja tulossa enemmänkin tänne, varsinkin asukuvia.

Palataan jo huomenna uudestaan!


IMG_4033 2015-08-21 IMG_3942 IMG_3976 IMG_4055 IMG_3972 IMG_4006 IMG_4000

4 comments:

  1. Joo, ite en tosiaan pystynyt syömään kolmeen viikkoon kiinteää ruokaa kun viimetalvena risat leikattiin ... Mehujääkään ei menny alas niin elin piltillä ja lihaliemellä kolme viikkoa :-D oli kyllä yks elämän hirveimpiä kokemuksia mut aika kultaa muistot!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oho noin pitkään aikaan et pystyny syömään! Näitä kokemuksia on niin paljon erilaisia ja musta on mielenkiintoista kuunnellakkin miten muilla on mennyt :-D ! Jännä ettei sulla menny mehujää alas, mulla taas piltti ei meinannu mennä ja se kirveli... :-D Mullakin oli yksi hirveimmistä muistoista, mut todellakin sen arvoista ja jälkeen päin tästä on kiva jutella!

      Delete
  2. Mulla leikattiin 2009 kesällä ja muistan sen kyl ihan elävästi :D kun heräsin heräämöstä ja se hoitaja tuli kysymään haluanko juomista ja kun yritin sanoo vettä niin epä tullu ääntä, se oli koomista :-D mä sain ihan köyhät lääkkeet... Joku 250mg joka ei auttanu mihinkää!!! Veljellä oli jääny omasta leikkauksesta 600mg kolmiolääkkeitä niin niillä pärjäs jotenki. Se kipu oli kyl jotain ihan kamalaa ja iteki itkin monesti sitä :(((( syljin vaan roskikseen kokoajan sitä limaa kun sitä ei pystyny nieleskelee, yääk! Onneks noista selviää eikä tarvii enää kokea samaa haha

    ReplyDelete
    Replies
    1. Haha multa sentään tuli ääntä, ja vielä aika hyvin pystyin puhumaan vaikka se tuntui inhottavalta! Voi että :( Ompa outoa, että et saanu ton enempää lääkettä... Mulla oli 400mg plus 500mg panacod 3x. Sitten ne käski mun lisätä lääkettä niin söin 600 mg ja 700mg panacodia kolmesti päivässä, mutta se oli kyllä ihan hirveetä, pää oli aivan sekaisin :-D Mutta tehosi kipuun kuitenkin jotenkin. Mä oon ihan samaa mieltä, että onneksi se on nyt tehty ja ei ole enää ikinä edessä!

      Delete

Hyvä lukija, en julkaise blogissani asiattomia tai liian loukkaavia kommentteja. Tämän myötä kaikkien on mukavampi vierailla blogissa, kiitos :)